Maanantaina kaupunginhallituksen suunnittelukokouksessa käsiteltiin syksyllä päätöksille tulevan investointikaton alustavia linjauksia.
Tuleeko investointikatto ohjaamaan vai suitsimaan Tampereen kasvua ja talouskehitystä?
Investointikatto on väline, jolla pyritään pitämään kaupunkimme lainakanta taloudellisesti kestävällä tasolla. Tarkoituksena on määrittää vuosikohtainen katto, kuinka paljon rahaa voidaan käyttää uuden rakentamiseen (uusinvestoinnit) tai korjata vanhaa (korjausinvestoinnit). Tällä hetkellä Tampereen lainamäärä on alle 1700 euroa per asukas, joka on suurista kaupungeista toiseksi alhaisin. Varaa kasvun tukemiseen on rutkasti. Nyt suunnitteilla olevat Tampereen investoinnit nostavat lainakantamme reippaaseen 3500 euroon per asukas.
Kasvavan kaupungin on tehtävä paljon uusinvestointeja. Tampereellekin vuosittain muuttavalle yli 2500 uudelle asukkaalle on riitettävä asunto-, koulu-, päiväkoti-, terveydenhuolto- ja liikuntapaikkoja. Taloudellisesti kaupunki rakentaa kallista infraa, ennen kuin uudet asukkaat ovat maksamassa veroja kaupunkiin. Pitkäaikaisten lainajärjestelyiden ansiosta tulevat tamperelaiset maksavat veroillaan myös tämän päivän kaupungin kasvua. Ilman uusinvestointeja esimerkiksi asuntojen hinnat nousisivat, kun ihmisille jaettaisiin niukkuutta. Panostamalla elinvoimaan ihmiset, osaajat ja yritykset hakeutuvat mielummin Tampereelle kuin pääkaupunkiseudulle.
Investointikatto kasvun ohjaajana
Hyvä investointikatto voi ohjata kaupungin resursseja kasvuun siten, että kestävä ihmisten kaupunki saadaan kasvattamatta liiaksi lainakantaa ja lainanmaksukustannuksia. Huono investointikatto taas voi tyrehdyttää kaupungin kasvamisen ja kehittämisen, estää päiväkotien rakentamisen ja homekoulujen korjaukset, kun niitä tarvittaisiin
Hyvä investointikatto ohjaa esimerkiksi uusien alueiden rakentamista siten, että rakennetaan siellä missä se on edukkaampaa. On taloudellisesti järkevää sijoittaa 1000 uutta asukasta keskustaan täydennysrakentamalla nykyisten palveluiden piiriin, kuin raivata metsää ja rakentaa asunnot sekä palvelut sinne.
Tampereen investointikattosuunnitelmat ovat mielestäni tässä vaiheessa hyviä. Tarkennettavaa löytyy tosin paljon. Hyvä asia on, että tärkeimmät kasvuun ja edulliseen kaupunkirakentamiseen tähtäävät hankkeet on jätetty investointikaton ulkopuolelle. Näitä hankkeita ovat muun muassa raitiotie, aseman kansi sekä rantaväylän tunneli. Myös kaupungin yhtiöiden tekemät omarahoitteiset investoinnit (kuten keskuspuhdistamo) eivät kuuluisi investointikaton piiriin.
Kuten yllä nähdään, laskisivat investointikatolla muun muassa talonrakentamisen investoinnit huomattavasti. Siksi on tärkeää linjata investointikaton yhteydessä, miten vähenevät resurssit käytetään. Nostin keskusteluun, että meidän on asetettava investoinneille tarkat kriteerit, joiden mukaan investointeja vertailtaisiin ja priorisoitaisiin. Näitä voisivat olla esimerkiksi asuinrakentamisessa hinta per asukas tai tierakentamisessa hinta per käyttäjämäärä.
Selvitettäviä asioita mielestäni on, miten investointikatto vaikuttaisi epäsuorasti palveluiden sijoitteluun. Kun useiden rakennuksien korjausinvestoinnit ovat kalliita, voi investointikatto vauhdittaa palveluiden tuomista samojen seinien sisään (ks. aiempi palveluverkko-blogaus). Meidän on kuitenkin varmistettava, että kouluja ja päiväkoteja on riittävästi eri alueilla.
Summa summarum: Parhaimmillaan investointikatto voi olla toimiva työkalu kaupungin kehityksen fokusoimiseksi tarkemmin. Huonoimmillaan se voisi estää elintärkeitä korjausinvestointeja tai päiväkotirakentamisia. Siksi investointikatto on yksi tärkeimmistä asioista, joista valtuusto päättää tämän vuoden syksyllä. Tehdään se mielummin hyvin. .
Kuvat: Tampere ja YLE