Tule sellaisena, kuin olet: Ajatuksia vihreiden tulevaisuuteen

Posted on Posted in Blogi

Pari yötä on nyt nukuttu aluevaalien tuloksen päälle. Nousin vaaleissa Vihreiden valtakunnalliseksi ääniharavaksi, mikä oli minulle suuri iloinen yllätys. Työ mielenterveyden, laadukkaiden julkisten palveluiden ja yhdenvertaisuuden puolesta vasta alkaa. Kiitos vielä kaikille äänestäjille, kanssaehdokkaille ja tukijoille! 

Puolueen valtakunnallinen tulos pistää miettimään. Moneen kertaan on todettu, että aluevaalien asetelma oli Vihreille vaikea. Mutta tämä yksin ei riitä selitykseksi vaalitappioon. Siksi on syytä käydä syvempää keskustelua. On selvää, että meillä Vihreillä on nyt peiliin katsomisen paikka heikkojen kuntavaalien ja surkeasti menneiden aluevaalien jälkeen. Suunta on pakko kääntää, jotta saamme jatkossa enemmän, emme vähemmän päätöksenteon paikkoja vihreiden ajatuksille. 

Kampanjan aikana kävin paljon keskusteluita Vihreiden linjasta ja tilanteesta. Haluan omalta osaltani jatkaa tätä keskustelua, ja kuulen mielelläni myös juuri sinun ajatuksia – kommentoi tai laita viestiä! 


Luottamus täytyy lunastaa – ja siihen tarvitaan tekoja

Politiikassa on ennen kaikkea kyse luottamuksesta. Luottamus ei kerry yhdessä yössä, ja saavutetun luottamuksen voi herkästi menettää. 

Näissä vaaleissa Vihreiden ydinasia, osaaminen ja tavoitteet sote-kysymyksiin eivät välittyneet. Ajassa, jossa epävarmuus terveydestä, toimeentulosta ja läheisistä on ollut monen mielen päällä, Vihreiden rooli tilanteen korjaamiseksi ei ollut kirkas eikä selkeä. Se ei ollut sitä kampanjassa, eikä se ole valitettavasti ollut sitä hallituspolitiikassa. 

Mielenterveysteeman nostaminen oli tärkeää, ja haluankin kiittää puheenjohtajan sijaista Iiris Suomelaa siitä, kuinka hän onnistui puhumaan tuosta teemasta vakuuttavasti vaalitenteissä. Yksittäisenä sote-teemana se ei kuitenkaan riittänyt vaalien tuloksen kääntämiseen. Mielenterveyden vahvistaminen on paljon laajempi teema kuin terapiatakuu. Samalla mielenterveysteema tuntui ontolta, kun Vihreät eivät onnistu puskemaan hallitusta toteuttamaan Terapiatakuuta. 

Meidän on kuunneltava myös ydinkannattajiamme, kuten kulttuurialaa, nuoria mara-alojen työntekijöitä sekää opiskelijoita, jotka ovat jääneet pandemia-aikana ahdistavaan tilanteeseen yksinäisyyden ja mielenterveyden oireiden keskelle. On aika vahvistaa yhteisöllisyyttä, ja vapauttaa rajoituksia. Nämä ihmiset ovat luottaneet Vihreiden haluun puolustaa heitä. 

 

Vihreiden on oltava parhaan argumentin, ei parhaan identiteetin puolue. 

Vihreiden on löydettävä keinot puhutella suomalaisia laajemmin koko maassa. Meidän on mentävä ihmisiä pysäkille vastaan, rakennettava seinät leveämmälle ja katto korkeammalle. Toivotettava ihmisiä tervetulleeksi. Vain pitkäjänteisellä, linjakkaalla työllä voimme saavuttaa valtakunnallisia vaalivoittoja, ja edistää Vihreiden ydinasioita tehokkaasti. 

Vuonna 2012 annoin ääneni Pekka Haavistolle presidentinvaaleissa ja tapasin hänet ensi kertaa. Kiinnostuin Vihreiden arvoista, ja huomasin olevani samaa mieltä monista asioista yliopiston punavihreiden feministien kanssa, vaikka en olisi alkuun niin kuvitellut. Olin nimittäin nuori kauppatieteilijä niistä piireistä, joissa biletettiin pikkutakeissa, eikä siihen aikaan siellä juuri vihreitä näkynyt. Onneksi minut otettiin puolueessa hyvin vastaan. Tuolloin opin Pekalta, että Vihreiden on oltava rohkeita ja tavoitteissaan tiukkoja, mutta kohtaamisten pitää aina olla lämpimiä ja avoimia. 

Vihreisiin liitetään auliisti stereotypiaa jos toista, mutta osaa niistä myös vahvistamme omalla toiminnallamme. Hyvää, vihreää elämää voi elää riippumatta siitä, kulkeeko arki raitiotielinjan varrella vai automatkan päässä, tai mitä mieltä on jostakin yksittäisestä kysymyksestä. Oli kyse sitten saavutettavista lähipalveluista, kestävästä liikkumisesta tai energiantuotannosta, keinot ovat erilaisia eri puolilla maata, mutta ratkaisuja aina löytyy kaikkialla Suomessa. 

Tavallisten ihmisten elämänvalintojen soimaamisen sijaan on muistettava, että vastuu kestävämmästä yhteiskunnasta on poliitikoilla ja yhteiskunnallisilla päätöksillä. Kenenkään meistä ei yksilönä tarvitse kantaa koko kestävyyskriisiä omilla harteillaan. Eikä pidäkään. Meidän on puolueena kuunneltava herkällä korvalla ihmisten huolia, tarjottava arkeen toimivia ratkaisuja ja tuettava ihmisiä, jotta muutokset tapahtuvat reilusti.

Tasa-arvoa, ihmisoikeuksia ja yhdenvertaisuutta voi ajaa meistä jokainen, eikä näistä perusarvoista tingitä. Samalla meidän on tehtävä kaikkemme, jotta Vihreät on aidosti monenlaisia ihmisiä avosylin vastaanottava kansanliike, eikä ulossulkeva oikeamielisten kerho. Minua ainakin houkutteli ja kiehtoi aikoinaan Vihreiden moninaisuus ja palo muuttaa maailmaa. Yhdistävät perusarvot luonnon ja ihmisarvon puolesta, mutta samalla sallivuus avoimelle keskustelulle. Sallivuus erilaisille mielipiteille, debatille, värikkäälle keskustelulle ja mahdollisuudelle muuttaa ja kehittää omia kantojaan. Tätä on syytä kehittää, ja jokainen menestyvä organisaatiokulttuuri tarvitsee moninaisuutta ja erilaisia mielipiteitä. 

Meitä suomalaisia yhdistää enemmän, kuin erottaa
Valtaosa suomalaisista on hyvinvointivaltion kannattajia, luonnon ystäviä ja uskoo jakamattomaan ihmisarvoon. Heitä meidän on puhuteltava.

Meidän on tehtävä todeksi Vihreät teemat, pala palalta: lisättävä lähijunia, kestävää maataloutta, luonnonsuojelua, kulttuuria ja yrittäjyyttä. Ilmastopolitiikka on näiden asioiden keskiössä, mutta ei yksin. Vihreillä ratkaisuilla rakennetaan myös fiksumpaa taloutta, parempia palveluita, mukavampia liikenneyhteyksiä ja olosuhteita elää onnellista elämää – kaikkialla Suomessa.

Meidän on aika palauttaa myös koulutuksen edistäminen vihreän politiikan keskiöön. Vihreiden on aika olla jokaisessa valtuustossa ja aluevaltuustossa tinkimättömiä koulutuksen, lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja tulevaisuuden puolustajia. Näissä kysymyksissä meitä on vuosien varrella arvostettu, niissä meillä on osaamista, ja niihin löytyy aivan varmasti intoa, kunhan käärimme hihat.

 

Aika kohdata, keskustella ja rakentaa uusi poliittinen ohjelma

Tervetuloa mukaan keskusteluun puolueen suunnasta, ja seuraavista askelista. Kevään puoluekokouksessa (toivottavasti nähdään paikan päällä Joensuussa!) tehdään tärkeää linjaamista, kun poliittinen ohjelma hyväksytään ohjaamaan puolueen suuntaa tulevina vuosina. Uskon, että työtä on hyvä jatkaa periaateohjelman viitoittamalla tiellä. Kun kuljemme kohti eduskuntavaaleja, meidän on vahvistettava yhteishenkeä, ja oltava rohkeasti vahva vihreä vaihtoehto. 

Meidän on palautettava rohkeus omaan visioon, sekä lämpö ja aitous viestiimme. Sillä me voitamme tulevat vaalit.

Tervetuloa mukaan!