Puheeni vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa 28.9.2013
Hyvä puheenjohtaja, valtuuskuntalaiset
Kuten tiedämme, valtion rakenneuudistuksessa lähdettiin korjaamaan julkisen talouden kestävyysvajetta.
Kuntien osalta päätettiin, että säästöä tulee tehdä liki 2 miljardia euroa, mikä on miltei ¼ koko rakenneuudistuksen tavoitteista. Tämä tavoite on varsin haastava.
Rakenneuudistuksessa pyritään säästämään ensimmäinen miljardi kuntien tehtävien velvoitteiden purkamisella, toinen miljardi tuottavuuden ja veronkorotusten avulla.
Ensimmäisestä miljardista. Normithan ovat kuitenkin yleensä niitä palveluita, käytänteitä, laadun varmistajia ja turvallisuuden nostajia. Kunnissa turhat normit ovat harvassa, vaikka jotkut puolueet näin väittävätkin. Kuitenkin, tilanne on vaikea. Emme halua, että kuluvalla viikolla Jyväskylästä kantautuneet uutiset ovat katsaus koko kuntakenttämme tulevaan. Toivon, että toimintaa ja velvoitteita hallitusti fokusoidaan ja rönsyjä karsitaan, mutta meidän on varmistettava, ettei miljardisäästöjen varjolla ajeta hyvinvointivaltion ydinpalveluita alas. Meidän siis tulee olla myös valmiita veronkorotuksiin, joilta tuskin voidaankaan välttyä. Tässä hallituksen päätös siirtää veronnostot vähäisen progression kunnallisveron varaan ei ole mielestäni se oikeudenmukaisin vaihtoehto.
Toinen miljardi säästetään kuntien tuottavuutta parantamalla. Tuottavuuteen valtio aikoo ottaa käyttöön talousohjausjärjestelmän. Meidän on varmistettava, että tässä otetaan huomioon vihreän kuntatalouden käytännöt. Meidän on varmistettava ennaltaehkäisevät palvelut ja toiminta sekä niiden tuomat keskipitkän aikavälin säästöt.
Meidän kuntapoliitikkojen on vaikea puolustaa proaktiivista, ennaltaehkäisevän toiminnan resursointia kun samalla reaktiivisten palveluiden nykykustannukset kasvavat. Kunnissa penniä venytetään, tulipaloja sammutetaan ja talouden sisäinen priorisointipeli on kovaa. Ennaltaehkäisylle ei ole kehitetty selkeää työkalua, jolla sen vaikutuksia voitaisiin mitata, vertailla ja arvioida objektiivisesti. Tarvetta kyllä olisi, sillä kovien talouslukujen maailmassa pehmeille arvioille ei jää sijaa neuvottelupöydissä.
Selkokielellä tarvitsemme kunnille taloudellisen, kovan suhdeluvun, jolla voidaan avata seurausketjuja ennaltaehkäisyn tärkeydestä suhteessa kaikkeen toimintaan. Kun toiminnan seurausketjuja avataan ennaltaehkäisyasteen avulla, tulee toiminnasta vaikutuksiltaan myös tavoitteellisempaa ja tuloksellisempaa, sekä myös mitattavaa ja vertailtavaa.
Tämän mittarin kaltaisia kokeiluja on käytössä, muun muassa THL:n lanseeraama TEA-viisari. Ne pitää ottaa mukaan tai hukka meidät perii. Uskon, että pukemalla pehmeille arvoille kovan talouden haarniskan saamme talousarviossa neuvottelupöydän toisen puolen nyökkäilemään meidän ennaltaehkäisyä puolustaville puheille.