Fossiilisista luopuminen ei saa johtaa metsiemme tuhoon. Puunpoltto lämmöntuotannossa kaataa kuitenkin metsää Suomessa ennätysmääriä. Kun turpeesta, kaasusta ja fossiilisista luovutaan, kaukolämmön tuontanto bioenergialla uhkaa johtaa metsäkadon hallitsemattomaan kiihtymiseen. On selvää, että metsäteollisuuden sivuvirtoja tulee käyttää jatkossakin energiaksi, mutta energiakäyttö ei saisi kasvattaa metsähakkuita, kuten nyt on käynyt. Puun polttoa on vähennettävä ja siihen nopein keino on asettaa puunpoltolle vero. Kuitenkin korvaavaa energiantuotantoa tarvitaan ja siihen pienydinvoima näyttäisi olevan yksi harvoista päästöttömistä ratkaisuista, joita voitaisiin saada käyntiin vuoteen 2030 mennessä, jos poliittista tahtoa löytyy.
Metsien hiilinielut ovat jo romahtaneet
Metsien hiilinielut ovat romahtaneet ja luonnon monimuotoisuus on hälyttävällä tasolla. Tilanne on vakava, sillä suomalaiset metsät ja maankäyttösektori ovat ensimmäistä kertaa historiassa päästölähde, eivät hiilinielu. Ahneus on ajanut Euroopan metsäisimmän maan kriisin partaalle.
Syitä metsäkatoon on monia, mutta pääsyynä on historiallisen suuret hakkuumäärät. Puun tarve on yhtäaikaa kasvanut sellun tuotannossa, puurakentamisessa, vaateteollisuudessa, sahateollisuudessa ja energiakäytössä. Samaan aikaan Venäjän tuonnin loppuminen leikkasi noin 10-15% Suomen raakapuumääristä.
Kaikkeen puuta ei yksinkertaisesti riitä. Suomessa tulisikin ottaa nyt kaskadi-periaate käyttöön, eli priorisoida puunkäyttö korkean jalostusasteen tuotteisiin. Samalla hakkuumäärät on rajoitettava kestävälle tasolle.
Jo nyt hiilinielujen romahdus voi maksaa Suomelle miljardeja korvausmaksuina EU:lle. Siksi nykyinen kurssi on muutettava.
Bioenergian valtava kasvu on tuhoisaa metsille
Kaukolämmön eri tuotantomuodot:
Jos biomassalla yritetään korvata kokonaan turve kuin fossiilisetkin, tilanne on täysin kestämätön. (energiateollisuus)
Suomeen on rakennettu viime vuosina useita uusia biovoimaloita, joiden pääasiallinen käyttövoima on puu. Tähän on osittain syynä Sipilän ajama biotalousbuumi, mutta myös huonosti rajatut ilmastotavoitteet. Metsäalan lobbarit onnistuivat rajaamaan puun polttamisen ilmastopäästölaskennan ulkopuolelle, jolloin puun polttamisen ei laskettu aiheuttavan lainkaan päästöjä. Perusteluna tässä käytettiin, että kun metsää hakataan lasketaan hiilinielumenetys jo maankäyttösektorilla (LULUCF), mutta onhan sillä toki suuri ero päätyykö puu lopulta hirreksi (varastoitu hiili pysyy varastoituna) vai poltetaanko se energiaksi (hiili vapautuu takaisin ilmakehään).
Tämä ilmastopäästölaskennan virhe on ajanut energialaitokset rakentamaan “0-päästöisiä” bioenergialaitoksia ympäri Suomen, kun ne ovat korvanneet kaasua, turvetta ja muita fossiilisia polttoaineita lämpökattiloissaan. Samalla luontovaikutuksia ei ole hinnoiteltu laisinkaan.
Kuitenkin puun polton laskentatapa tulee todennäköisesti muuttumaan. Viime vuoden elokuussa EU-parlamentti äänesti, ettei puuta enää lasketa auringon ja tuulen kaltaiseksi uusiutuvaksi energiaksi osana uusiutuvan energian direktiiviä. Todennäköisesti puuta ei enää jatkossa lasketa 0-päästöiseksi, mutta tästä on komission, parlamentin ja jäsenmaiden väliset trilogi-neuvottelut ovat vielä kesken. Jos näin käy, tulee aiemmin 0-päästöisestä puunpoltosta erittäin saastuttavaa, sillä puun lauhdepolttaminen aiheuttaa jopa kivihiiltäkin enemmän ilmastopäästöjä tuotettua energiayksikköä kohden. Suomen hiilineutraalisuustavoitteiden saavuttaminen kohtaisi näin merkittäviä haasteita.
Bioenergiaksi käytetään myös luonnolle arvokkainta runkopuuta
Erityisesti vanhat suuret metsät ovat erittäin tärkeitä luonnon monimuotoisuuden ja hiilinielujen näkökulmasta.
Suomalainen metsäteollisuus on pitkään väittänyt, että puun polttaminen on metsien viimesijaista käyttöä, eikä puuta käytetä kuin viimesijaisena vasta sahanpurun ja muiden metsäteollisuuden sivuvirtojen kautta teollisuusuuneihin poltettavaksi.
Kuitenkin niin luontopaneeli, metsäalan oma metsälehti, Ei polteta tulevaisuutta -kampanja sekä Greenpeace ovat osoittaneet, että runkopuuta haketetaan surutta lämpökattiloihin.
Kaukolämmöntuotanto kivenä kengässä matkalla kohti hiilineutraliteettia
Sähköntuotanto Suomessa on hyvää vauhtia matkalla kohti hiilineutraliteettia, kun tuuli- ja aurinkovoima yhdistettynä ydinvoimaan laskee päästöjä vauhdilla.
Kaukolämmön osalta tilanne on toinen. Puun polttamista käytetäänkin pääasiassa kaukolämmön tuotannossa, missä ennen on ollut kaasua ja turvetta. Puita kaadetaan, haketetaan ja ajetaan poltettavaksi uuniin esimerkiksi Tampereen sähkölaitoksen uudenkarheassa Naistenlahti 3 voimalaitoksessa – ja syy tähän on tehdyssä politiikassa.
Mitä muita vaihtoehtoja meillä on päästöttömän kaukolämmön tuotantoon?
Vety
Puhtaan vedyn tuottaminen on edelleen hyvin kallista, ja sen käyttö ei siksi ole kovin järkevää peruslämmöntuontannossa, kuten kaukolämmössä. Vedyn pääasialliset käyttökohteet ovat esimerkiksi laivat, lentokoneet ja kovaa kuumuutta vaativat masuunit.
Teollisen mittakaavan maalämpö
Espoon geoterminen koelaitos epäonnistui surkeasti, eikä laitos tule saamaan syvälämpöä kaupallisesti kannattavaksi. Pientaloissa ja yksittäisissä kerrostaloissa maalämpö on jo nyt järkevä ratkaisu, mutta kokonaisen kaukolämpöverkon osalta se ei ole ratkaisu, ainakaan nähtävässä tulevaisuudessa.
Pienydinvoima
Pienydinvoimaa on pitkään pidetty vasta tulevaisuuden ratkaisuna, mutta Kanadassa on useita projekteja jo käynnissä, joista ensimmäisen on tarkoitus aloittaa toimintansa jo vuonna 2026. Pienydinvoiman ero suuriin voimaloihin on se, että ne ovat pienen kokonsa takia toimintavarmempia sekä turvallisia, erityisesti lämmöntuotannossa. Näin pienydinvoimaloita voidaan sijoittaa asutuskeskusten läheisyyteen, ja niistä saadaan päästötöntä kaukolämpöä.
Esimerkiksi valtaosan Tampereen kaukolämmöstä voisi tuottaa 200-300 MW:n pienydinvoimalalla. Pienydinvoimalalle sopivan paikan selvittämisestä olemmekin tehneet jo valtuustoaloitteen.
Pienydinvoima on harvoja nähtävissä olevia keinoja puunpolton ja metsäkadon vähentämiseksi.
Osana energiapalettia tulee Suomessa olemaan muuhun kelpaamattoman biomassan käyttö, mutta viimeaikaiset nieulutilastot osoittavat, että jo nykyinen määrä on kestämättömän suuri, eikä sitä ainakaan voida kasvattaa.
Samalla emme halua lisätä (venäläistä) kaasua, turvetta tai hiiltä, niin vaihtoehdot ovat vähissä. Polttoon perustumattomien ja säästä riippumattomien ratkaisujen edistäminen on avainasemassa, ja tämän hetken tiedoilla näyttäisi, että pienydinvoima on harvoja teollisen mittakaavan teknologioita, jolla päästötöntä kaukolämpöä kyetään tuottamaan. Siksi ydinenergialaki on uusittava huomioimaan pienydinreaktorit seuraavan hallituskauden aikana, sekä saatava pilottihankkeita eteenpäin.