Teksti on julkaistu Aamulehden näkökulmakirjoituksena 3.2.2017.
Tampereella on ollut viime vuosina suurista kaupungeista eniten työttömiä – ja samalla eniten avoimia työpaikkoja. Tampere onkin malliesimerkki työn rakennemuutoksesta, jossa vanhat teollisuustyöpaikat vähenevät ja uusia työpaikkoja syntyy erityisesti palvelu- ja asiantuntija-aloille. Murroksen vuoksi vanhat ratkaisut työllisyyspolitiikassa eivät toimi toivotulla tavalla. Edessämme onkin merkittäviä päätöksiä kaupunkimme lähes 20 prosentin työttömyyden selättämiseksi.
Eri vaivoihin tarvitaan erilaiset lääkkeet. Tampereen noin 20 000 työttömästä yksi kolmasosa on työtä vailla olevia koulutuksen saaneita alojensa ammattilaisia. Näille työttömille Tampereen elinvoiman lisääminen on suurin työllisyyttä parantava toimi. Uskomalla omaan tulevaisuuteensa Tampere houkuttelee entistä enemmän yritystoimintaa ja luo siten uusia työpaikkoja. Kaupungin valtteja ovatkin erinomainen joukkoliikenne, laadukkaat korkeakoulut sekä kaupunkirakenne, jossa palvelut ovat helposti niin yritysten kuin muidenkin tamperelaisten ulottuvilla. Lähitulevaisuudessa ratikka kuljettaa ihmisiä vaakahissinä vieden ihmisiä edestakaisin töistä palveluiden ääreen ja kotiin. Lisäksi rakentamalla rajat rikkovia yrityspuistoja Mediapoliksen tai Kampusareenan tapaan kaupunki mahdollistaa erilaisten firmojen yhteistyön ja kasvun luoda ekologisia, digitaalisia ja globaaleja ratkaisuja asiakkaiden tarpeisiin.
Aivan erityisesti Tampereella tarvitaan vastavalmistuneille työpaikkoja. Tunnen henkilökohtaisesti todella monia nuoria aikuisia, jotka haluaisivat jäädä töihin Tampereelle opintojensa jälkeen, mutta valitettavan harva löytää omalle urakehitykselleen sopivaa työtä. Valtaosa valmistuneista 25-34 vuotiaista nuorista aikuisista valuu pääkaupunkiseudulle. Kaupungin kannalta nämä jo kaupunkiin juurtuneet osaajat olisivat tärkeitä tulevaisuuden rakentajia. Siksi meidän on nostettava strategiseksi kärjeksi saada Tampereelle lisää yrityksiä ja työnantajia tarjoamaan aloittavien asiantuntijoiden sekä muiden koulutettujen entry-level työpaikkoja.
Toinen kolmasosa kaupungin työttömistä on puolestaan jäänyt työttömäksi murroksessa olevilta, mahdollisesti taantuvilta aloilta. Siksi heillä on heikompi mahdollisuus löytää entisen osaamisalansa töitä. Näiltä vanhoilta teollisuusaloilta työttömäksi jääneitä on koulutettava ja suunnattava pehmeästi, mutta määrätietoisesti kohti paremmin työllistäviä aloja ja tehtäviä. Tähän yhtenä ideana voisi toimia alanvaihtotilanteisiin erikoituneet koulutusohjaajat, jotka olisivat jo yritysten YT-neuvotteluiden alusta mukana kartoittamassa ja tukemassa työntekijöiden koulutustarpeita. Myös yrittämisen ja itsensä työllistämisen eri muodot on tuotava paremmin esiin hyvinä uravaihtoehtoina.
Viimeinen kolmannes kaupunkimme 20 000 työttömästä on pitkäaikaistyöttömiä, joilla on useampia työttömyyttä selittäviä rasituksia. Tällaisia rasituksia voivat olla työkokemuksen tai perusasteen jälkeisen koulutuksen puute, korkea ikä tai työkokemus taantuvalta toimialalta. Pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen tarvitaan riittävästi sosiaalisin perustein annettavia työkokeilupaikkoja sekä hyvää yhteistyötä sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa, jotta heidät saadaan nostettua takaisin työelämään.
Erilaisiin työttömyyden haasteisiin vastataan aina paremmin porkkanalla kuin kepillä. On kyseessä sitten yrityksiä ja osaajia houkuttelevat mielikuvat dynaamisesta kaupungista, uran uudelleensuuntaamisen helppous elämäntilanteeseen sopivalla tavalla tai kaupungin antama tuki ja turva pääsyssä takaisin työelämään – sekä työelämässä pysymiseksi.
Paikallisten toimien lisäksi Tampereen pitää vaikuttaa valtakunnan linjauksiin työllisyyspolitiikassa. Erityisen tarkasti tulee seurata perustulokokeilua ja sen tuloksia. Käynnissä olevaan kokeiluun on arvottu 2000 suomalaista työtöntä, joille annetaan 560 euroa kuukaudessa automaattisesti. Työtön voi ottaa osa-aikaistakin työtä vastaan tai perustaa toiminimen menettämättä työttömyysetuuksiaan. Perustulo voisi laajasti käytettynä poistaa kannustinloukut työn, yrittämisen ja opiskelun välillä ja vähentää tukibyrokratiaa. Tampereen kannattaakin ajaa perustulomallia voimalla, sillä joustavuutta lisäävä perustulo toisi kaupungin murrosalojen työntekijöille turvaa kokeilla uutta sekä mahdollistaisi pitkäaikaistyöttömille tukea osa-aikaisiin töihin.
Tampereen kannattaakin toteuttaa pehmeää työllisyyspolitiikkaa kovalla määrätietoisuudella työpaikkojen lisäämiseksi.
Jaakko Mustakallio
Kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja, eduskunta-avustaja, KTM (vihr)