Arvon puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
Tampereen kaupungin liikunta- ja kulttuuriohjelmaan 2013-2020 on mielestäni kattava ja siinä on minusta huomioitu eri tuloluokat, eri elämäntilanteet ja ikäryhmät. En näe sitä vahvasti ristiriitaisena, vaan liikunta- ja kulttuuripalvelut vastaavat aina erilaisten ihmisten moniin eri tarpeisiin.
Ohjelman valmistelussa on otettu mukaan eri liikunta- ja kulttuuritoimijoita ja valmistelu on ollut kansalaisyhteiskunnan monimuotoisuutta arvostava. Tämä hyvä työ jatkunee.
Ohjelman tahtotilanahan on: ”Tampere tunnetaan moniarvoisena kulttuuri- ja liikuntakaupunkina, joka tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen, oppimiseen ja elämysten kokemiseen kaikille tamperelaisille ja Tampereella vieraileville.” Tämä tavoite on kunnianhimoinen. Toivon, että saamme vielä konkretiaa näiden tavoitteiden ympärille tänne valtuustoon.
Eri tavoiteryhmissä näen omaehtoisten ja uudenlaisten liikunta- ja harrastusmuotojen tunnistamisen tärkeänä osana liikunta- ja kulttuuritarjontaa. En usko, että virkamiesten tehtävänä tulisi olla valita mikä harrastaminen on tärkeämpää kuin toinen. Kaupungin tuleekin toimia enemmän mahdollistajana, kuten apulaispormestari Parviainenkin mainitsi. Näin mahdollistetaan jatkuvasti myös laadukkaammat palvelut kaupunkilaisille vaikka julkistalouden kiristyessä palvelutason ylläpitäminen vaikeutuu.
Kuitenkin on asioita, joissa vain mahdollistajana toimiminen ei riitä. Mielestäni liikunta- ja kulttuuriohjelman toteuttamisessa ja jalkauttamisessa tulisi vielä erityisesti huomioida liikunta- ja kulttuuripalveluiden tärkeä yhteys muun muassa nuorten ja nuorten aikuisten hyvinvointiin.
Kuten tiedämme, Suomessa astui voimaan vuoden vaihteessa nuoristotakuu. Nuorisotakuun tavoitteenahan on vastata kasvaneeseen yhteiskunnasta syrjittyjen nuorten määrään takaamalla muun muassa alle 25-vuotiaille työ-, opiskelu- ja työkokeilupaikat viimeistään 3kk sisään työttömäksi jäämisestä. Nuorisotakuu lupaa myös opiskelupaikan jokaiselle oppilaalle peruskoulun jälkeen.
Nuorten ja nuorten aikuisten elämän keskipisteenä ei kuitenkaan ole mahdollisesti nuoremmalla iällä aina kouluarvosanat, tuleva jatkokoulutuspaikka tai mahdollinen työpaikka. Jos nuorta itseään ei nämä asiat kiinnosta ja opinto- tai työpaikka ei hänelle aukea, nuori voi tippua koulu- tai työpaikan sosiaalisen ympäristön tuoman verkon ulkopuolelle. Näin heikoimmassa asemassa ja tukea eniten tarvitsevat nuoret voivat jäädä ulkopuolelle silloin, kun he tukea eniten tarvitsisivat.
Nuoria voi kuitenkin kiinnostaa vahvasti omat harrastukset käsitöiden, liikunnan, ilmaisutaidon tai vaikka musiikin saralla. Näenkin tärkeänä, että liikunnan ja kulttuurin kautta voidaan edesauttaa nuorten hyvinvointia antamalla jokaiselle nuorelle mahdollisuus löytää se oma harrastus. Uskon, että jokainen meistä on onnellisempi kun saa tehdä sitä mistä itse pitää, ja hienoa on jos samalla tutustuu saman henkisiin henkilöihin. Näin noussee elämänlaatu ja onnistumisen tuntemukset, jolla on positiivisia heijastusvaikutuksia koko nuoren elämään.
Tämä sama logiikka toiminee myös eri ikäisillä, joten meidän tulee panostaa matalan kynnyksen, helpon saavutettavuuden ja pienseurojen mahdollisuuksien puolesta.
Ohjelman voit lukea täältä
