Minulle vihreät ovat minulle selvästi se ainut puolue, johon voin tällä hetkellä kuulua. Miksi? Minulle tärkein asia puolueessa on tehdä päätöksiä yritysten edellytyksistä, sosiaaliturvasta, koulutuspolitiikasta tai työehdoista sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat avoimia, tasa-arvoisia, suvaitsevaisia ja argumentin voimaan luottavia.
Monilla vanhoilla puolueilla on asema jonkun eturyhmän puolustajana. Tämän eturyhmäpuolustamisen sisällä puolueet jakautuvat vahvasti konservatiivisiin ja liberaaleihin siipiin. Koska kukin puolue päättää linjansa äärilaitojensa keskiväliltä, on jokaisen muun suomalaisessa politiikassa olevan puolueen politiikka enemmän tai vähemmän konservatiivista – sulkeutunutta. Puolueiden konservatiivilaidan äänet kasvavat perussuomalaisten kannatuksen noustessa, on kyseessä sitten kokoomusnuoret tai puolueen oikeistokonservatiivit, vasemmiston savupiippu/ay -siipi, keskustan konservatiivinen uskonnollissiipi tai väyryssiipi, demarien ay-siipi tai perussuomalaiset. Onko tämä myös syynä politiikan alennustilaan? Vanhoista puolueista kun kuuluu usein itselleen ristiriitaista sanomaa, voiko puolueisiin enää luottaa. Vaikka muiden puolueiden johtohahmot ovat viime aikoina tulleet liberaalisiivistä, niin ehkä tuulet ovat kääntyneet kun kokoomuksen liberaalijohto poistuu Eurooppaan, Sipilä nousi puheenjohtajaksi sekä Antti Rinne haastaa Urpilaisen?
Itse en ole koskaan ollut vanhakantaisen, viime vuosisadan alusta alkaneen oikeisto-vasemmisto mittelön kannattaja, vaan konservatiivi-liberaali akseli politiikan nelikentässä on minulle ollut aina tärkein. Mielestäni oikeisto-vasemmisto akselilla, eli yksityinen-julkinen akselilla tärkeintä ei ole palveluiden tuotantomuoto, vaan mikä on paras/tehokkain tapa saavuttaa/toteuttaa laadukkaat palvelut tasa-arvoisesti kaikille.

Miksi intouduin kirjoittamaan tätä blogia? No tänään löysin gradua varten lukemastani kirjasta tällaisen toteamuksen, jolla voimme hyvin jättää oikeisto-vasemmisto debatin viime vuosisadalle.
“The market versus the state was one of the titanic debates of the last century manifested most fundamentally in the ideological conflict between “capitalism” and “communism”. Depending on political perspective, markets were seen as “good” and state intervention “bad”, or ice versa. The issue was thus a political football.
Ideology, however, is only part of the picture; market failure (in efficiency) is another and government failure (in efficiency) another. Which one is more efficient depends on the product or service itself.” –Welfare state as a piggy bank, Nicholas Barr
Mielestäni summaus on varsin osuva.
Tästä samasta aiheesta kirjoitti myös kansanedustaja, eurovaaliehdokas Oras Tynkkynen Tampereen kauppakamarilehdessä. Tynkkynen puhuu perinteisen oikeisto-vasemmisto ja liberaali-konservatiivi linjan sijaan uudistajista ja säilyttäjistä. Itse lasken liberaali-konseraviiti -akselin tähän uudistaja-säilyttäjä akseliksi. Konservatiivit haluavat pitää kiinni menneestä kun liberaalit ovat avoimia uudistajia. Mielestäni on tietenkin tärkeää huomata, että kaikessa uudistamisessa tulee ottaa riittävän suuri kokonaisuus huomioon. Jos ajallisesti ei katsota kvartaaleja pidemmälle tai turmellaan suomalaisille tärkeitä luontoarvojamme ei uudistus ole hyvä uudistus. Ei kai kukaan nyt halua asioiden tilaa aktiivisesti huonontaa?
Lue täältä vielä Oraksen blogaus.
Kuvat: Euroehdokas Jyrki Kasvin blogi