Suomen sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannukset yltävät jopa 20 miljardiin euroon vuodessa. Suomi harmaantuu ja kustannuspaine kasvaa, kun yhä useampi siirtyy järjestelmän maksajasta sen asiakkaaksi. On selvää, että sote-palvelut määrittävät merkittävästi yhteiskuntamme taloudellista kestävyyttä.
Nykyinen terveydenhuoltojärjestelmämme on rakennettu vuosikymmenien aikana pienistä palasista. Täten kokonaisuus on huonosti toimiva ja vaikeasti johdettava päällekkäisten järjestelmien sekamelska.
Erityisesti julkinen perustason terveydenhuoltomme on ahtaassa raossa. Erikoissairaanhoidon kalliit ja kasvavat kustannukset syövät perustason terveydenhuollolta julkisia resursseja, jonka takia palvelut heikkenevät ja jonot kasvavat. Samalla Euroopan kattavin työterveyshuoltomme ja yksityisten hoitokuluvakuutusten kasvava määrä luovat julkiselle perusterveydenhuollolle legitimiteettiongelman. Perusterveydenhuolto saa vähemmän tukea, kun jo 930 000 suomalaista omistaa sairaalayrityksien palvelut rahoittavan hoitokuluvakuutuksen ja noin puolet Suomen työikäisestä väestöstä saa sairaanhoitajatason palvelunsa työterveyden kautta. Kuitenkin julkisen perusterveydenhuollon heikko tila kasvattaa terveyseroja, jos omilla tai työpaikan rahoilla saa parempia terveyspalveluita, mihin monilla ei ole varaa.
Ongelmana on rahoitusmalli, jossa kunnat, sairaanhoitopiirit, valtio ja Kela osaoptimoivat kustannuksiaan potilaan kannalta epäedullisesti. Rahoitusmalli luo tilanteita, missä kunnallinen perusterveydenhuolto kustannusten takia vähentää tutkimuksia ja hoitoa. Sen sijaan potilaalle annetaan pelkkä lääkeresepti, jonka kustannuksista vastaakin Kela. Näin potilas ei saa tarvitsemaansa hoitoa, jonot pitkittyvät, kustannukset kasvavat ja ihminen kärsii. Ei siis ihme, että yksityinen terveydenhuolto houkuttelee monia. Meidän on korjattava rahoitusvirrat ja poistettava osaoptimointi yksikanavaisella rahoitusmallilla.
Hollannista uusia ratkaisuja?
Pro Gradu -työssäni tutkin terveydenhuollon rahoitusta ja Hollannissa käytössä olevaa henkilökohtaisen budjetin mallia. Mallissa potilas voi akuutin ensiavun jälkeen päättää ottaako hoitoa sairaalassa vai järjestääkö hoidon itse tilille maksettavalla henkilökohtaisella budjetilla. Henkilökohtainen budjetti maksetaan potilaalle vamman mukaan ja sitä saa käyttää vapaasti hoitoon sekä apuvälineisiin.
Malli tuo säästöä, kun maksettava budjetti on 75 prosenttia vamman laskennallisesta kulusta sairaalahoidossa. Potilaalle mahdollistetaan yksilöllinen ratkaisu oman elämäntilanteen mukaan, kun halutessa potilas voi ostaa enemmän hoitopalvelua apuvälineiden sijaan, tai toisinpäin. Henkilökohtaisesta budjetista voi maksaa myös hoitamaan jääneen perheenjäsenen palkkakustannuksia.
Nyt jos koskaan kääritään hihat meidän kaikkien terveyden puolesta.
Jaakko Mustakallio (vihr)
Puolueen talouryhmän PJ, ekonomi