Teksti julkaistu Aamulehdessä Vierailija -kolumnina 17.8.2013
Poliitikoiden yksi lempiaiheita on viimeaikoina ollut palveluiden ennaltaehkäisevän toiminnan tärkeä asema.
Ennaltaehkäisyn taustalla ajatus on selkeä: Vuotava katto on edullisempi korjata ennen kuin vesi sataa läpi aiheuttaen vahinkoa ja kustannuksia. Kuntapalveluista vuotavia kattoja löytyy monelta alueelta. Rakennukset homehtuvat huonon ilmanvaihdon takia tai riittämättömät koulupsykologipalvelut eivät puutu nuorten pahoinvointiin ajoissa. Myös puutteelliset matalan kynnyksen palvelut perhepalveluissa eivät tarjoa tukea taakan alle väsähtäneille vanhemmille ajoissa tai perusterveydenhuollon ruuhkat eivät tee toimenpiteitä ihmisen terveydentilan heikkenemiseen ennen vakavampia seurauksia. Listaa voisi jatkaa pitkälle.
Julkistalouden tyhjästä kassasta on kuitenkin vaikea nyhjäistä, kun puhutaan kuntien käyttötaloudesta budjettineuvotteluissa. Poliitikon on vaikea puolustaa proaktiivisen ja ennaltaehkäisevän toiminnan resursointia kun samalla reaktiivisten palveluiden nykykustannukset kasvavat, penniä venytetään ja sisäinen priorisointipeli on kovaa. Vaikka ennaltaehkäisevä toiminta tunnustetaan tärkeäksi, ei ole kehitetty selkeää työkalua, jolla ennaltaehkäisyä ja sen vaikutuksia voitaisiin mitata, vertailla ja arvioida objektiivisesti. Tarvetta kyllä olisi, sillä kovien talouslukujen maailmassa pehmeille arvioille ei jää sijaa neuvottelupöydissä.
Kuntien toiminnan vaikutukset mittaamisen keskiöön
Kuntien toiminnan vaikutuksia ja niiden mittaamista tutkitaan paljon. Muun muassa Yhdysvalloissa on luotu kuntatalouden Atlanta-Dashboard -malli, joka pureutuu juuri julkisyhteisön toiminnan vaikutusten seuraamiseen ja mittaamiseen kuntalaisten kannalta. Mallin tarkoituksena on, että eri luukkujen organisaatiosiiloista päästään kohti kokonaisuuksia, joissa kuntalainen on keskiössä. Kuntalaiselle on mielekkäämpää, että hänen saamiensa palveluiden kokonaisuus on vaikutuksellista ja että entistä harvempi päätyisi raskaiden palveluiden piiriin.
Aika näyttäisi olevan kypsä myös uuden käsitteen, ennaltaehkäisyasteen luomiseksi kuntien toiminnan vaikutusten mittaamiseen. Ennaltaehkäisyaste on talouden mittari, prosenttiluku, jolla mitataan ennaltaehkäisevään toimintaan panostamista suhteessa organisaation muuhun toimintaan. Tarkoituksena on, että eri päätöksenteon tasoilla voidaan määrittää toiminnot, jotka kuuluvat ennaltaehkäisevään toimintaan ja lopulta laskea niiden osuus kokonaisbudjetista.
Pitkän aikavälin, noin 5-10 vuoden päätöksenteko ja toiminnan vaikuttavuus paranee. Kun ennaltaehkäisevät toimet on määritetty, näemme miten näihin toimintoihin panostaminen on vaikuttanut raskaiden palveluiden kysyntään. Voimme mitata ja oppia siitä, kuinka paljon ennaltaehkäisevä panostus koulupsykologipalveluihin laskee mielenterveyden akuutin hoidon tarvetta ja kustannuksia. Voimme myös mitata kuinka paljon panostus etsivään nuorisotyöhön vähentää nuorisotyöttömyydestä ja syrjäytymisestä aiheutuvia kustannuksia.
Suorien vaikutusten lisäksi voimme mitata epäsuoria vaikutuksia. Epäsuora vaikutus on haastavampi havaita, sillä vaikutukset ylittävät lautakuntien vastuurajoja. Epäsuora vaikutus syntyy, kun panostetaan ennaltaehkäiseviin liikuntapalveluihin, jotka aktivoivat niitä henkilöitä jotka eivät muuten liikkuisi tarpeeksi ja näin vähennetään tuki- ja liikuntaelinsairauspotilaita.
Pitkän aikavälin lisäksi lyhyen, noin 2-5 vuoden aikavälin hyödyt ovat olemassa. Kun poliitikot syventyvät oman vastuualueensa osalta ennaltaehkäisevän toiminnan ja sen vaikuttavuuden syy-seuraus ketjuihin, toiminta tulee läpinäkyvämmäksi. Selvitetään miten budjetissa olevat eurot luovat vaikutuksia kuntalaisille. Näin saadaan parempaa faktapohjaista keskustelua siitä, missä yksi euro on vaikuttavimmillaan ja missä taas ei. Itsessään jo tämä keskustelu laittaa kuntalaisen päätöksenteon keskiöön, luo säästöjä, edistää demokraattista keskustelua ja luo entistä parempia päätöksiä.
Suomi on edelläkävijä monessa julkisen sektorin hallintoon liittyvissä seikoissa. Tampereen yliopiston kunnallistalouden professori Jarmo Vakkurin mukaan ennaltaehkäisevän toiminnan vaikutuksien pohdinnalle on erityistä tarvetta. Vakkuri allekirjoittaa mittarin tavoitteen, jossa julkisyhteisön päätöksentekoa ohjataan oikeaan suuntaan, kun päättäjät pohtivat tosissaan mikä osa toiminnasta on ennaltaehkäisevää ja mikä vain reagointia nykytilanteeseen. Mittarin pohtiminen itsessään ohjaa ajatukset oikeaan suuntaan ja mahdollistaa paremman päätöksenteon tulevaisuudessa.
Kun toiminnan seurausketjuja avataan ennaltaehkäisyasteen avulla, tulee toiminnasta vaikutuksiltaan tavoitteellisempaa ja tuloksellisempaa, sekä myös mitattavaa ja vertailtavaa. On siis aika kääriä hihat ja viedä Tampere kohti konkreettista tapaa tehdä jokaisesta päätöksestä parempi ja entistä vaikuttavampi. Syksyllä ennaltaehkäisyaste tulisikin saattaa osaksi lautakuntien- ja valtuuston budjettineuvotteluita.
Kuva: Nuoret.mielenterveystalo