Tänään on tasan kaksi viikkoa vaaleista. Vihreiden vaalitappiota on ruodittu jo paljon. Kiitos niistä kaikista analyyseistä! Ne kuuluvat aktiivisen kansanliikkeen luonteeseen. Syitä on kirjoitettu melkein yhtä monia, kuin on kirjoittajiakin. Kun analyysejä ja kommentteja lukee, niin tärkeää on muistaa että monet keskenään ristiriitaisetkin asiat voivat olla totta yhtä aikaa, sillä ihmiset kokevat asioita eri tavoin ja ja asuvat eri paikoissa. Eduskuntavaalit on 13 erillistä vaalia, joten jo yksin se vaikeuttaa yhden kattavan analyysin tekemistä.
Kun katsotaan lukuja, niin suurimmat tappiot tehtiin vihreiden vahvoilla alueilla. Helsingissä menetettiin 31.000 ääntä, Uudellamaalla 30.000 ääntä, Pirkanmaalla 14.000 ääntä, Kaakossa 11.300 ääntä, Varsinais-Suomessa 6.000 ääntä ja Oulun vaalipiirissä 7.200 ääntä näin muutamia mainitakseni.
Se on valtava määrä ääniä, joille emme olleet enää se paras vaihtoehto. Alue- sekä kuntavaalien alavireinen suunta jatkui, eikä muutosta onnistuttu tekemään.
Siksi analyysejä tarvitaan, ja niiden summasta löytyy eväät vihreiden uudelle nousulle.
Tässä mielestäni 4 merkittävää/strategista syytä vaalitappioon, mutta lista ei mitenkään ole tyhjentävä.
1. Hallitusohjelma oli hyvä, mutta toteutus ei onnistunut
Hallitusohjelma on hyvä suunnitelma, mutta toteutus määrittää hallituskauden onnistumisen. Kun Rinteen hallitusohjelma valmistui, sitä juhlistettiin erinomaisena, mutta hanskat pääsivät tipahtamaan liian aikaisin. Toimeenpano ja aikataulu päätetään käytännössä ensimmäisessä kehysriihessä. Tässä vihreät tekivät strategisen virheen. Keskustalle tärkeät uudistukset tulivat alkukauteen, ja vihreiden taas loppukauteen. Kun vihreillä ei ollut enää strategisia pelimerkkejä käydä kauppaa keskustan kanssa, tulimme keskustan voimapolitiikan jyräämiksi. Kun pelilauta oli asetettu jo alunperin huonosti, lopputulos oli, että keskusta vei ja vihreät vikisi. Asioiden selittely jälkikäteen ei myöskään lisännyt luottamusta äänestäjillemme.
Ratkaisu: Seuraavassa hallituksessa, missä vihreät on mukana, on paukut laitettava alun strategisen tason vääntöihin, joilla varmistetaan, että koko hallituksella on intressi edistää myös vihreille tärkeitä asioita politiikan sumopainissa. Ei auta olla yhtään sinisilmäinen.
2. Puolue ei ennakoinut politiikan aaltoliikettä riittävästi
Moni vihreä tuntuu näkevän vaalitappion syyt vain meissä itsessämme. Kuitenkin vaalitappiossamme on myös politiikan ikiaikaisen hallitus-oppositio aaltoliikkeen merkkejä. Sipilän konservatiivisen äijähallituksen jälkeen kansa äänesti liberaaleja voimia. Nyt Marinin liberaalihallituksen (ja opposition neljän vuoden velka-huudon jälkeen) aaltoliike painoi toiseen suuntaan. Voitimme 2019 ääniä erityisesti Kokoomuksesta. Nyt ne äänet menetettiin. Tuhoisa pihtiote, missä menetimme ääniä sekä oikealta että vasemmalta syntyi, kun Marin otti valovoimallaan vahvan halin vihreiden ja vasemmiston kannattajista, ja hyödynsi asetelman SDP:n eduksi täysimääräisesti. Pääministerivaalia ei osattu riittävästi ennakoida ja tehdä vastatoimia, vaikka pihtiotteen merkit olivat esillä jo pitkään gallupeissa ja puoluebarometrissä.
Ratkaisu: Tunnistetaan vaaliasetelmat paremmin nostamalla lentokorkeutta päivittäisestä tekemisestä vielä vaalikevään keskelläkin, ja varmistetaan että kampanjalla on tilannehuone, joka strategisesti johtaa kampanjaa.
3. Staattinen kampanja oli tylsä ja yllätyksetön
Vihreiden kattokampanja epäonnistui mielestäni kahdella tavalla.
Kampanja oli passiivinen. Alkutalvesta saakka samaa slogania ja kuvia toisteltiin kakofonisesti, eikä kampanjan tilannehuoneessa (toivottavasti sellainen siis oli) tartuttu ajankohtaisiin keskusteluihin mainonnassa. Lopputulos oli tylsä ja yllätyksetön kampanja. Sama staattisuus näkyi myös aiemmissa kaksissa vaaleissa.
Toisena Suojele elämää -slogan yhdessä uuden maapallologon kanssa tuntui ympäristöjärjestön kampanjalta, mikä kavensi puoluetason viestiä turhan paljon. Kattokampanjan pitää olla kiinnostava, ja laventava. Nyt näin ei ollut.
Toisaalta minkään puolueen kampanja ei ollut kovin kiinnostava saati onnistunut.
Ratkaisu: Tehdään aktiivisempi kampanja, jossa kampanjan tilannehuoneella on resursseja tehdä mainontaa myös ajankohtaisten tilanteiden mukaan. Tartutaan aktiivisesti keskusteluavauksiin ja pyritään muovaamaan keskustelua kunkin tilanteen mukaan.
4. Katto korkeammalle ja seinät leveämmälle
Vihreys on arvomaailma, ei vain muutama teema, joista puhumme.
Yksittäisen vaaleissa menestyneen ehdokkaan profiili voi olla kapea ja siten myös kirkas.
Puolueen kannalta tällainen olisi varsin riski strategia, sillä jos yksittäinen teema ei ”uppoakaan”, voi koko puolueelle tulla herkästi tappio. Siksi puolueen tulee leventää, laventaa ja ”raivata tilaa”, että erilaiset vihreät ehdokasprofiilit voivat olla uskottavia ja menestyä.
Suomen 13 vaalipiirin suhteellisen listavaalin järjestelmässä on hyödyksi, kun ehdokkaat eivät ole toistensa klooneja, vaan puhuttelevat oman alueensa ihmisiä uskottavasti eri tavoin.
Ratkaisu: Puolueen on tunnistettava nykyiset vahvuudet ja pidettävä niistä hyvää huolta. Samalla on luotava rinnalle uusia vahvuuksia. Se tehdään luomalla kiinnostavaa sisältöä (ohjelmia) ja nostamalla ja kouluttamalla osaavia puhuvia päitä käymään keskustelua niin valtakunnallisesti kuin eri vaalipiireissä. Uusi aluevaltaus voisi olla esimerkiksi vihreä talouspolitiikka.
Lopuksi vielä: Monet vihreät voivat kokea lamaannusta ja pettymystä puolueen tilanteesta. Historiallisen huono tulos on kuitenkin myös mahdollisuus luoda aitoja uudistuksia, joilla tulevien vaalivoittojen siemen kylvetään.