Tampereen johtamisjärjelmä – demokratiaa vielä lisättävä!

Posted on Posted in Blogi

Toivon, että Kokoomukselta ja SDP:ltä löytyy halua kunnioittaa demokratiaa, eli kaupunkilaisilta vaaleissa saatuja valtasuhteita eikä pyrittäisi luomaan keinotekoista asetelmaa oman vallan maksimoimiseksi. 

Tampereen kaupunginhallitus päättää uudesta johtamisjärjestelmästä ensi maanantain kokouksessaan. Kaupunki on valmistellut siirtymistä uuteen johtamisjärjestelmään kuntavaalien jälkeen. Asiaa on valmisteltu jo pitkään ja edellisen kerran blogasin aiheesta marraskuussa 2015, jonka voit lukea täältä.

Nyt maanantaina on päätösten aika. Kaupunginhallitus tekee esityksensä valtuustolle. Uudistuksen pääasiat voi summata kolmeen kohtaan.

  1. Pormestarimalli säilyy – ja hyvä niin!
  2. Siirrytään tilaaja-tuottaja –mallista suoraviivaisempaan toimialuemalliin, jossa lautakuntien toimivalta kaupungin palveluiden järjestämiseen kasvaa. Kun tilaaja-tuottaja -mallista luovutaan, kaupungin tuotantoyksiköiden johtokunnat lakkaavat olemasta.
  3. Demokratiaa tulisi lisätä pohjana olevaan virkamiesten esitykseen.

Pormestarimalli säilyy – ja hyvä niin!

Minulta on usein kysytty tämän valtuustokauden aikana, että mikä taika Tampereella on, kun kaupunki kykenee viemään eteenpäin määrätietoisesti isoja kaupunkikehitys-, koulutus- ja palveluhankkeita. Vastaus on lähes aina pormestarimalli. Malli mahdollistaa kokopäiväisen pormestarin sekä apulaispormestarit, jotka toimivat myös valtuustoryhmiensä puheenjohtajina. Malli ehkäisee tehokkaasti väärinymmärryksien mahdollisuudet ja tieto liikkuu tehokkaasti valtuustoryhmien välillä. Kun meille on vielä suotu näin osaava ja ammattitaitoinen pormestari-tiimi kuin nyt, niin kaupunki kehittyy ja veronmaksaja voi nukkua yönsä rauhassa.

Uudet toimialueet tuovat suoraviivaisuutta

Tulevassa mallissa kaupunki jakautuu Hyvinvoinnin, Elinvoiman ja Kaupunkiympäristön -toimialueisiin. Näillä toimialueilla on johtajaparina poliittinen apulaispormestari sekä virkahenkilönä toimialuejohtaja. Lautakunnat vastaavat poliittisesta päätöksenteosta ja valtasuhteet toimivat suoraviivaisesti tuotantoyksiköiden asiakasrajapintaan saakka. Lautakunnat ovat:

  1. Sosiaali- ja terveyslautakunta [Hyvinvointi -toimialue]
  2. Sivistys- ja kulttuurilautakunta [Hyvinvointi -toimialue]
  3. Elinvoima- ja osaamislautakunta [Elinvoima -toimialue]
  4. Asunto- ja kiinteistölautakunta [Elinvoima -toimialue]
  5. Yhdyskuntalautakunta [Kaupunkiympäristö -toimialue]
  6. Joukkoliikennelautakunta [Kaupunkiympäristö -toimialue] (seudullinen lautakunta)

Uudessa johtamisjärjestelmässä luovutaan ns. tilaaja-tuottaja -mallista, jossa lautakunnat ovat tilanneet palveluita kaupungin liikelaitoksilta ja tuotantoyksiköiltä palvelusopimuksilla. Johtokunnat ovat tuotantoyksiköissä vastanneet siitä, miten palveluita tuotetaan. Näissä johtokunnissa on istunut aiemmin poliittisia päättäjiä, eli poliittisten päättäjien määrä vähenee kaupungissa. Nämä tehtävät siirtyvät nyt lautakuntien vastuulle.

Demokratiaa on vielä lisättävä!

On demokraattisen järjestelmän kivijalka, että vaaleissa puolueet saavat valtuuston voimasuhteiden mukaisesti poliittista voimaa kaupungin muissakin luottamuselimissä.

Kun uudessa mallissa poistuu lähes 100 kuntapäättäjää kaupungin organisaatiosta, tarkoittaa se huomattavaa vallan keskittymistä kaupunginhallitukselle sekä uusille lautakunnille. Siksi on tärkeää, että puolueiden vaaleissa saamat valtuuston valtasuhteet näkyisivät mahdollisimman hyvin juuri näissä elimissä.

Valitettavasti nykyinen johtamisjärjestelmän pohjaesitys ei jaa valtaa valtuuston suhteiden mukaisesti.

Pohjaesityksessä esitetään, että kaupunginhallitukseen ja lautakuntiin valittaisiin 10 muuta jäsentä. Tämä on Suomen pienin jäsenmäärä kaupungin tärkeimmissä luottamuselimissä. Demokratian kannalta tämä on ongelmallista, koska mitä pienempi on valittavan toimielimen koko, sitä enemmän valtuuston suuret puolueet hyötyvät. Tämä on myös tieteellisesti todistettu. Suhteellinen vaalitapa (D’Hondt) suosii suuria puolueita niin, että ne saavat ääniosuuttaan suuremman osuuden paikoista. Vastaavasti pienet puolueet saavat keskimäärin ääniosuuttaan pienemmän paikkaosuuden (Pukelsheim, Friedrich: Seat bias formulas in proportional representation systems 4th ecpr General Conference. 2007. Pisa, Italy.).

Siksi muissa suurissa kaupungeissa, kuten Turussa valitaan 13 jäsentä kaupunginhallitukseen ja Helsingissä 15 jäsentä kaupunginhallitukseen. Näissä kaupungeissa kaupunginhallituksen ja lautakuntien valtasuhteet vastaavatkin valtuuston voimasuhteita lähes täysin. Siksi olisi tärkeää, että Tampereen kaupunginhallituksen ja lautakuntien jäsenmääriä nostettaisiin ylöspäin Turun tapaan 13 jäseneen.

Erityisen ongelmallinen on myös kaupunginhallituksen konsernijaosto, jossa vastataan äärimmäisen tärkeästä asiasta, eli kaupungin omistamien yhtiöiden ja liikelaitosten omistajaohjauksesta. Pohjaesityksen mukaan konsernijaostosta tulisi vain 7 hengen toimielin, jolloin valta keskittyy vielä vahvemmin vain suurille puolueille.

Kokoomus ja SDP vastustavat tätä muutosta Tampereella. Puolueet menettäisivät suurimpina puolueina omaa valtaansa. Toivottavaa toki olisi, että puolueet kunnioittaisivat demokratiaa sen sijaan, että pyrkivät maksimoimaan omaa hyötyään.

Tehdään pikainen vertailu Tampereen ja Turun väliillä. Turussa KOK+SDP valtasuhteet valtuuston paikoista on 50 prosenttia ja niiden valta kaupunginhallituksessa (13 jäsentä) on 53 prosenttia hallituspaikoista. Tampereella taas KOK+SDP valtasuhteet valtuuston paikoista on myös 50 prosenttia, mutta niillä on hallussaan 60 prosenttia kaupunginhallituksen (10 jäsentä) äänivallasta. Pormestari eli kaupunginhallituksen puheenjohtaja mukaan lukien KOK+SDP omaa 63 prosenttia äänivallasta.

Demokraattinen päätöksenteko perustuu siihen, että vaalien äänestystulos näkyy valtasuhteissa kaikissa toimielimissä ja siten tehtävässä politiikassa. Siksi on myös tärkeää, että demokraattinen moniäänisyys näkyy tärkeimmissä luottamuselimissä valtuuston voimasuhteiden mukaisesti. Puhutaan merkittävästä asiasta, eli siitä kuinka kaupunkilaisten tahto näkyy kaupunkimme päätöksenteossa.